Virpi Haavisto

Elämäni missio on kulkea kohti pelkoa, kohti uutta, sillä uskon pelon takana olevan jotain tärkeää. Haluan vapautua mielen kahleista ja ohjauksesta, joka tulee uskomuksista. Uskon löytäväni lopulta sen, kuka todella olen erilaisten uskomusten ja rajoitteiden takana.

Kuvatessani valokuvastudiolla unelmamekko päälläni, tunsin olevani huippumalli, kuningatar, ihailtu nainen. Kameran edessä seisominen oli voimaannuttavaa. Koko minun upeuteni halutaan tallentaa muidenkin nähtäväksi. Kokemus tuntui arvokkaalta. On ihanaa saada muistoksi kuva itsestä upeana ihailun kohteena, ja voin aina palata tunnelmaan kuvan avulla.

Kun täytin 40, elämäni oli turbulenssissa. Koin kriisivuosia, jotka aika on sittemmin tasoittanut elämänkokemukseksi. Vaikka 40 tuntui hyvältä, en ollut enää nuori, minulla oli kokemusta, mutta toisaalta olin silti nuori, ja edessäni oli vielä paljon.

Olen vanhentunut kauniisti. Kun katson vanhoja valokuvia, huomaan näyttäväni nyt paremmalta kuin nuorena. Rakastan itseäni juuri tämän näköisenä, tällaisena keski-ikäisenä naisena. Elämällä on minulle annettavaa kaikissa ikävaiheissa.

Tässä vaiheessa elämääni arvostan kokemuksen tuomaa varmuutta ja luottamusta elämään. Rakkaus on lopulta tärkeintä, sekä itseä että muita kohtaan.

Jos tapaisin 20-vuotiaan itseni, kertoisin hänelle, että hän tulee tekemään virheitä, mutta hän selviää niistä. Kertoisin hänelle, että hän on rakastettu. Kaikella, mitä elämässä tapahtuu, on loppujen lopuksi syvempi merkitys.

Haluaisin ihmisten näkevän minut rakkauden ja läsnäolon ilmentymänä. Kun he kuvailevat minua, haluaisin heidän sanovan, että Virpin lähellä on hyvä olla. Hän huokuu rauhaa, jossa voin levätä.