Kristiina Helenius
Olen 49 -vuotias turkulainen nainen. Olen työskennellyt vuosikymmeniä lasten, nuorten ja perheiden parissa. Työssäni kaikki lähtee ihmisten kohtaamisesta. Substanssiosaaminen voi olla huippuluokkaa, mutta jos et osoita toiselle ihmiselle olevasi aidosti läsnä ja kiinnostunut hänestä, voit unohtaa työn merkityksellisyyden. Ajattelen, että tämä asia pätee jokaisella alalla ja elämässä yleensä. Jokainen kohtaaminen on tärkeä ja meistä jokainen tarvitsee näitä merkityksellisiä kohtaamisia.
Rikkauteni ja rakkauteni ovat kolme jo täysi-ikäistä lastani. Koen olevani etuoikeutettu, että olen saanut oppia niin paljon elämästä heiltä ja yhdessä heidän kanssaan. Vaikka olen tytär, vaimo ja aina panostanut suuresti myös uraani, niin ennen kaikkea olen äiti. Suurin saavutukseni elämässäni ovat älykkäät, suloiset lapseni ja läheiset välit jokaiseen heistä. Olen tehnyt äitinä lukuisia virheitä, mutta toivon, että sillä olen osoittanut ihmisyyteni heille. Tärkeintä on oppia virheistä.
Vuosi 2023 oli kokonaisuudessaan merkittävä vuosi minulle henkilökohtaisella tasolla. Tiedostin, että oli tullut jonkinlaisen välitilinpäätöksen aika. Oli aika pysähtyä itseni äärelle pohtimaan, mitä elämältäni haluan ja millaisena ihmisenä haluan näyttäytyä läheisilleni. Joku ehkä keksii nimetä tämän viidenkympin kriisiksi. Kyse ei kuitenkaan ole ollut kriisistä, vaan päinvastoin itselleni erinomaisesta ja välttämättömästäkin henkisen kasvun vuodesta. Työ oli imaista minut ja ymmärsin, etten voinut antaa sen tapahtua. Vuoteen mahtuikin lopulta valtavasti ihania, voimaannuttavia asioita. Paljon monipuolista liikuntaa, opiskelua ja siinä rinnalla oman mielen syvällisempää tutkiskelua. Tämä kaikki vaati myös työpaikan vaihdoksen, mikä osaltaan vaikutti hyvinvointiini kohentavasti. Vuosi oli täynnä positiivisia yllätyksiä ja tämä valokuvausprojekti oli yksi niistä. Haluan kannustaa ihmisiä olemaan rohkeasti hyvällä tavalla itsekkäitä.
Tänä vuonna täytän 50 vuotta. Suhtaudun asiaan lempeästi ja odottavin mielin. Perusluonteeltani olen optimisti ja keskityn mielelläni vahvuuksiin ja asioihin, joihin voin positiivisella asenteellani vaikuttaa. Toki elämäni on pitänyt sisällään myös vastoinkäymisiä, ja luottamusta hyvään on koeteltu useita kertoja. Uskon, että omalta äidiltäni olen kuitenkin saanut verenperintönä sitkeyden, lempeyden ja uskon asioiden järjestymiseen. Omille lapsilleni olen myös aina muistuttanut, että asioilla on tapana järjestyä.
Haluaisin sanoa 20-vuotiaalle Kristiinalle, että elä elämääsi suurella sydämellä. Kohtele toisia ihmisiä samoin, kuin toivot heidän kohtelevan sinua. Arvosta myös itseäsi ja muista olla armollinen ja sopivasti itsekäs. Oma arvomaailma on luonnollisesti iän myötä muuttunut. Nuorena pinnalliset asiat olivat paljon tärkeämpiä kuin tänä päivänä. Samalla, kun arvoihin on tullut syvyyttä, olen kuitenkin onnistunut säilyttämään vaaleanpunaiset lasit silmilläni.
Parhaiten minua kuvaa ehkä jonkinlainen luonnonlapsimaisuus. En oikein osaa olla muuta, mitä olen. Uskon, että tämä tietynlainen aitous on aina välittynyt minusta ympäristöön. Luonnollisesti se on matkan varrella myös ärsyttänyt toisia ihmisiä. Pitää kuitenkin muistaa, että kaikkia ei koskaan onnistu, eikä tarvitse miellyttää. Tärkeintä on pyrkimys hyvään. Meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaiseksi oman elämämme rakennamme. Toisilla siihen on luonnollisesti paremmat lähtökohdat kuin toisilla, mutta mahdotonta se ei ole kenellekään. Itse olen joutunut tekemään paljon töitä sen eteen, että olen ymmärtänyt, ettei avun pyytäminen ole heikkoutta.
Päinvastoin. Olen innoissani siitä, mitä kaikkea tänäkin vuonna pääsen oppimaan itsestäni ja elämästä. Ole sinäkin.
Ja muista, hyvä tulee hyvän luokse.
